Kirja: Frostbite
Kirjailija: Richelle Mead
Gengre: fantasia, nuoret
Sarja: Vampire Academy #2
Sivumäärä: 327
Julkaisuvuosi: 2008
ISBN: 978-0-141-32854-6
... Winter break turns deadly
A massive vampire attack has put St. Vladimir's Academy on high alert. With the deadly creatures closing in, this year's trip to the wintery peaks of Idaho has just become mandatory.
But Rose Hathaway can't escape her (guy) troubles. Her relationship with gorgeous tutor Dimitri can never be and her closest friend has just confessed to his huge crush on her...
The glittering winter landscape may seem like the perfect hideaway - but Rose, and her heart, are in more danger than she ever imagined.
Muita kirjailijan kirjoja: sarjassa aiemmin ilmestynyt "Vampire Academy"
Arviointi: Ensimmäisen osan jälkeen jollain tasolla lupasin itselleni, että en lue tätä osaa. Sitten tapahtui taas jotain ja kun kävin kirjastossa niin yllätys yllätys, tämä kirja oli jäänyt käteen. En siis voinut enää olla lukematta tätä. Ja oikeastaan tämä oli parempi kuin ensimmäinen osa. Vihdoin jotain edes tuntui tapahtuvan, vaikka en ole aivan varma, että tapahtuiko oikeasti vieläkään mitään.
Jos ensimmäisessä osassa ei tuntunut olevan kunnolla mitään ideaa, niin en tiedä että oliko tässäkään. Mutta ainakin oli mielenkiintoisempaa lukea Rosen ongelmista silloin, kun hän ei ollut jossain tylsässä koulussa koko ajan. Tosin se, että Rosen poikaongelmat menivät kolmiodraamasta neljiödraamaan ja sitten takaisin kolmiodraamaan (tai no, ei virallisesti ehtinyt tuohon viimeiseen kohtaan asti), ei todellakaan ollut mieleen. Koska se että kirjassa on kolmiodraamaa sopii paljon paremmin kun se, että kuvioon tulee neljäskin. Ja koska en pidä laisinkaan kolmiodraamasta, niin se kertoo jo hyvin paljon.
Ja nyt viisaimmat tietenkin ihmettelevät, että miten niin takaisin kolmiodraamaan.. No, se oli ainoa kohta tässä kirjassa jonka haluaisin todella muuttaa. Siilä oikeasti, kyllähän kirjassa saa kuolla hahmoja mutta ei sieltä nyt ihan ketä tahansa saa poistaa! Varsinkaan aivan ihanaa ja mahtavaa Masonia. Itken edelleen. Tosin hyvä asia oli se, että Rosekin suri hänen peräänsä (tosin ei niin kauaa kuin minä).
Silti, vaikka tämä oli selkeästi parempi kuin ensimmäinen osa ja tämän lukemisessa ei mennyt yhtä ikuisuutta,, ei tämä myöskään ollut sellainen kokemus jonka haluaisin uusia heti uudestaan.
""It's not that easy," he said. "We answer to the Guardian Council and the Moroi government. We can't just run off and act on impulse. And anyway, we don't know everything yet. You should never walk into any situation without knowing all the details."
"Zen life lessons again," I sighed. I ran a hand through my hair, tucking it behind my ears. "Why' d you tell me this, anyway? This is guardian stuff. Not the kind of thing you let novices in on.""
Arvosana: ***
Minä taas pidin ensimmäisestä osasta enemmän. Lukemissani spefi-kirjoissa ei ole erityisesti ollut masentuneita henkilöitä, joten Lissa mielestäni toi jotakin uudenlaista genreen. Tykkään myös todella paljon sisäoppilaitoksien elämän kuvauksesta kirjoissa ja varsinkin ei-tavalliset sisäoppilaitokset ovat mieleeni. Pidin näistä elementeistä ensimmäisessä kirjassa paljon, mutta toisesta kirjasta ne aika lailla puuttuivat, joten en pitänyt kirjasta niin paljon. Olen kuullut väitettävän, että kolmas osa olisi kahta ensimmäistä osaa parempi, mutta tällä hetkellä minulla ei ole ainakaan suurta intoa etsiä sitä luettavakseni. Kai sen jossakin vaiheessa luen, mutta tuskin ihan pian kuitenkaan.
VastaaPoistaNiin onhan tuokin totta. Ja kyllä Mead ihan hyvin osaa kirjoittaa ja hänen kuvailunsa ovat hyvin tarkkoja. Ja kyllä nuo sisäoppilaitokset minuakin kiinnostaa, koska en ole koskaan sellaisessa ollut. Jotenkin vain tuntui, että tässä oli parempi juoni kuin ensimmäisessä :)
PoistaItse en tiedä myöskään, että koska tulen tuon kolmannen osan lukemaan. Voi olla että aivan tässä lähiaikoina, mutta jotenkin en oikein jaksa uskoa. Kokonaisuudessaan nämä kaksi kirjaa ei ole olleet niin kiinnostavia, että olisi kauhea halu jatkaa lukemista.