8. syyskuuta 2016

Rick Riordan: Kesän miekka

Kuvahaun tulos haulle magnus chase kesän miekka
Nimi: Kesän miekka (The Sword of Summer)
Kirjailija: Rick Riordan
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Genre: fantasia, nuoret
Sarja: Magnus Chase #1
Sivumäärä: 486
ISBN: 978-951-1-29831-1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Luettu: 9/16

Äitinsä kuoleman jälkeen Magnus Chase on asunut yksin Bostonin kaduilla ja pysytellyt hengissä nokkeluutensa avulla. Magnuksen 16-vuotispäivänä eno, jota hän ei ole nähnyt sitten lapsuuden, löytää hänet ja kertoo uskomattoman uutisen: Magnus on muinaisen viikinkijumalan poika, ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen.
     Ennen kuolemaansa äiti varoitti Magnusta pysymään kaukana enostaan. Mutta ennen kuin Magnus ehtii miettiä asiaa, hän joutuu Kesän miekkaa etsivät tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen on tehtävä kohtalokas valinta: pelastaako oma henkensä vai satoja viattomia. Joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla...

Kirjailijan muut teokset: Percy Jackson -sarja (Salamavaras, Hirviöidenmeri, Titaanien kirous, Labyrinttitaistelu, Jumalten sota), Olympoksen sankarit -sarja (Eksynyt sankari, Merenjumalan poika, Athenen merkki, Haadeksen talo, Olympoksen veri), Kanen aikakirjat -sarja (Punainen labyrintti, Liekehtivä valtaistuin, Pedon varjo)
Arvostelu: Siitä on paljon aikaa (pari vuotta) kun viimeksi luin Riordanin kirjallisuutta, mutta minun onneksi hän on edelleen yhtä hyvä kirjoittamaan kuin silloinkin. Tarina etenee omalla painollaan ja kuvailua mahtuu mukaan vaikka kuinka paljon, mutta silti ei liikaa. Kirjaa lukiessa sai nauraa ja itkeä. Lukemista oli vain pakko jatkaa, sillä epätieto seuraavan sivun tapahtumista oli kauheaa.
     Minun on kuitenkin pakko myöntää, että olin myös hieman pettynyt tähän kirjaan. Se oli vain ihan liian verrattavissa Percy Jackson -sarjan ensimmäiseen osaan. Tuntui kuin Riordanin ensimmäinen kirja olisi kirjoitettu uudelleen, jumalat ja hahmojen nimet vain oli erit. Molemmissa kirjoissa poika menettää äitinsä hirviölle. Poikaa pitää silmällä hahmo, joka näyttää ihmiseltä ja on hänen ystävä. Molemmissa kirjoissa lumovoima estää "normaaleja kuolevaisia" näkemästä taikaesineitä. Päähenkilö on kaikkien mielestä idiootti joka ei osaa yhtään mitään ja hänen tarvitsee joka hetki todistella itseään. Itseäni nämä (ja monet muut) yhtäläisyydet ärsyttivät suunnattomasti, mikä hieman häiritsi tätä lukukokemusta. Mutta jos tämä kirja olisi ollut ensimmäinen minkä luen, niin mitään ongelmia ei tietenkään olisi ollut.

     ""Voisitko tehdä lumotempun ja muuttua pienemmäksi?" kysyin. "Mieluummin ei vitjaksi, koska enää ei eletä 1990-luvulla."
     Miekka ei vastannut (hei haloo), mutta kuvittelin sen hyrisevän kysyvällä taajuudella ja tiedustelevan: Muuttua esimerkiksi miksi?
     "En tiedä. Taskukokoiseksi ja viattomaksi.Vaikka kynäksi."
     Miekka sykki melkein kuin olisi nauranut. Kuvittelin sen sanovan: Kynämiekka! Onko mitään tyhmempää kuultu?
     "Onko sinulla parempi ehdotus?" kysyin.
     Miekka kutistui kädessäni ja suli kultaketjukssa riippuvaksi pieneksi, valkoiseksi riimukiveksi. Siinä oli musta symboli.
     "Freyrin riimu", sanoin. "Minulla ei ole tapana pitää koruja mutta olkoon."" s. 242-243

     Jos minun pitäisi lyhyesti kuvailla kirjan tapahtumia, niin sanoisin jota kuinkin näin: Pojan äiti kuolee susien syödessä hänet ja polttaessa lopuksi koko asunnon mustaksi kasaksi. Poika elää kaksi vuotta kodittomana siltojen alla ja tutustuu falafe-ravintolan pitäjään keneltä saa ruokaa aina silloin tällöin. Hän tutustuu myös kahteen muuhun kodittomaan, Blitziin ja Hearthiin. Myöhemmin selviää, että toinen heisät on kääpiö ja toinen on haltija ja oikeasti he eivät ole kodittomia, vaan heidän tehtävänä on ollut suojella Magnusta viimeiset kaksi vuotta. Eräänä päivänä Magnuksen hullu eno vie hänet sillalle, missä tapahtuu suuri räjähdys ja Magnus kuolee, hänen isän miekka tulijättiläisen selkään tungettuna. Kuoltuaan hän pääsee Valhallaan valkyria Samin toimesta. Harmi vain, että Valhallan muut jäsenet eivät ole tyytyväisiä hänen saapumiseen, jotenka Magnus päättää lähteä Valhallasta livohkaan. Monien sattumusten kautta he (Magnus, Sam, haltija, kääpiö ja Valhallasta heidän perään lähteneet takaa-ajajat) päätyvät Fernis-suden saarelle. Saaren tapahtumien kautta raknarök joko saa alkunsa tai siirtyy hieman kauemmas tulevaisuuteen.
     Eikä saa tietenkään unohtaa puhuvaa miekkaa! Mikä mielestäni menee jo hieman yli. Puhuvat eläimet vielä ymmärrän ja hyväksyn, mutta kun miekat alkaa puhua ja toimia itsenäisesti niin... Mutta en halua tuomita tätä kirjaa ja alkavaa sarjaa ihan kokonaan, joten jään innolla odottamaan toista osaa ja toivon sen olevan parempi kuin tämä ensimmäinen.
Arvosana: ***½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti